Kansainvälinen Festivaali

28. lokakuuta, sunnuntai

Ishikari World Festival

Päädyimme Pauliinan, Eemelin ja Millan kanssa tämän tapahtuman työvoimaksi The Finnish Insititute in Japan Hokkaidon toimiston Juhan ehdotuksesta. Tarkemmin sanoen Juha mainitsi minulle yhden Hokkaidon Yliopiston suomen kielen tunnin yhteydessä (käymme molemmat viikoittain auttamassa tunnilla lähinnä tarjoamalla syntyperäisen puhujan ääntämistä), että tällainen tapahtuma on tulossa ja jos meitä vaihtareita kiinnostaa niin voisimme mennä kun itse instituutista ei kukaan kyseiseen tapahtumaan kerkeä. Tartuimme tilaisuuteen ja parin viikon päästä itse tapahtumasta kuulemisesta löysimme itsemme valmistelemasta festivaalille osallistumista. Saimme mukaamme erilaisia Suomi-esitteitä ja julisteita Juhan toimistosta, ja lisäksi valmistimme itse suomalaisia lättyjä tarjottavaksi vierailijoille (tapahtuma maksoi ainekset). Ja jos joku ihmettelee, miksi lättyjä kaikkien herkullisten marjapiirakoiden, pullien tms. sijaan, niin yksinkertainen vastaus: täällä ei oikeasti ole missään kunnollisia uuneja. Yhden hyvällä tahdolla uuniksi kutsuttavan vehkeen olen nähnyt Takin kotona, mutta sekin on kooltaan suomalaisen mikron luokkaa. Niinpä päädyimme paistamaan pannukakkuja myöhään yöhön lauantaina Pauliinan ja Millan kanssa täällä minun huoneessani seuraavaa aamua varten (aloittaminen meni myöhään koska Pauliina ja Milla huitelivat jossain reissussa koko päivän samalla kun allekirjoittanut oli kiltti tyttö ja teki läksynsä). 

Tapahtumapaikka

Sunnuntaiaamuna lähdimme sitten yhdeksän aikoihin bussilla kohti n. 40 minuutin matkan päässä sijainnutta tapahtumapaikkaa Ishikarissa. Bussikyyti oli siis festivaalin järjestäjien tarjoama, eli kaikki Sapporosta festivaaliin osallistuneet ulkomaalaiset kulkivat samalla bussilla. Yhteensä festivaalilla oli kuulemma n. 100 ulkomaalaista esialeasettajaa. Kansalaisuuksia oli useista Afrikan maista Kanadaan, Kiinaan ja muihin Aasian maihin. Euroopasta oli edustettuna Suomen lisäksi vain Espanja. Kaikkiaan festivaali oli tapahtumana pieni mutta hauska. Kaikki ulkomaalaiset tosiaan pystyttivät tapahtumapaikkana toimineeseen saliin omat pöytänsä, joissa oli tarjolla erilaisia pelejä, ruokamaistiaisia, yleistä tietoa maasta jne. Suomen anti tässä suhteessa olivat esitteet (nyt kun mainitsin niin taisimme olla ainoita joilla moisia oli), julisteet, pannukakut ja lapsille tarjottavat arvat joilla saattoi voittaa myös Juhalta hyvin sattumanvaraisesti saatua tavaraa, enimmäkseen I<3Kuopio –pinssejä ja magneetteja. 

Eemeli tarjoilee lettuja

Toimin arpatyttönä

Saavuttuamme paikalle siinä kymmenen aikaan saimme alkuun pari tuntia aikaa valmistella kojujamme, minkä jälkeen seurasi lounas (valmisvoileipiä, joskin hyviä sellaisia). Lounaan jälkeen saimme kaikki käydä hyvin yksinkertaistetussa ja nopeutetussa teeseremoniassa. Tästä en osaa sanoa oikein muuta kuin että menimme istumaan japanilaistyyliseen tatamihuoneeseen, jossa kimonoon pukeutuneet harrastajat tarjoilivat meille kaikille kupillisen todella hyvää macha-teetä ja pari teeseremoniaan kuuluvaa makeista. Toimitus oli sen verran nopea (n. 15 min), että en tiedä voiko sitä oikeasti edes kutsua teeseremoniaksi missään muodossa, mutta hauska kokemus silti. Varsinainen festivaali aukesi kävijöille yhden jälkeen.

Suuriosa kävijöistä oli pariskuntia tai perheitä pienten lasten kanssa, ja 200–400 hengen kävijämäärä tuntui oikein sopivalta ottaen huomioon tapahtumapaikan koon. Ständillä työskentely oli hauskaa, seisoin sisäänheittäjänä pöydän edessä muiden suomalaisten istuessa tärkeinä pöydän takana jututtamassa kiinnostuneimpia kävijöitä. Lapset myös kulkivat ympäriinsä keräämässä ulkomaalaisten nimikirjoituksia erillisiin papereihin, oletan että kyseessä oli jonkinlainen arvonta tai peli sillä järjestäjät pyysivät meitä kirjoittamaan nimemme kysyttäessä. 

Festivaalin kohokohta oli tilaisuus sovittaa oikeaa japanilaista kimonoa. (Joskin tätä ei luonnollisesti tehty ihan oikeaoppisesti, vaan kimono puettiin ihan omien vaatteiden päälle). Haluan koittaa joskus uudestaan oikein ajan kanssa ja juosta jossain ulkona kuvattavana. Nytkin saimme vapaasti liikkua hallissa kimonojen kanssa, mutta ulos ei oikein myrskyisen sään vuoksi ollut asiaa.

Kimonot kirjaimellisesti puettiin päällemme. Kimonon pukeminen on sen verran vaativaa puuhaa, että se on joidenkin ihmisten harrastus.

Tadaa!

Festivaalin loputtua viideltä saimme taas paluukyydin Sapporoon, missä täytyi suunnata suoraan metroasemalta aseman lähellä sijaitsevaan L Plazaan, jossa yksi yliopiston kerhoista, SACLA (Sharing All Curtures and Languages Association) järjesti Halloween-juhlat jäsenilleen ja vaihtareille. Olin panostanut asuuni huimat 15 euroa (ostamalla kissankorvat ja –hännän) ja puolisen tuntia aikaa (= meikkasin jopa silmäni ja laitoin päähän cosplayta varten Japaniin tuomani harmaan peruukin), mutta silti japanilaiseen tapaan sain osakseni suurta ihastelua. Yksi japanilainen poika sanoi minulle ihan pokkana että on kateellinen kaikille eurooppalaisille koska olemme kuulemma vaan niin siistejä ja paremman näköisiä kuin aasialaiset… Niin ja silmieni väri noteerattiin myös useaan otteeseen oikein nätiksi (Suomessahan silmäni ovat suurin piirtein niin tavalliset kuin vain voi olla). 

Kamerani itselaukaisimella otettu ryhmäkuva kaikista juhlissa olleista

Sunnuntai oli kaikkiaan äärimmäisen tapahtumarikas mutta myös unohtumaton. Odottelen innolla lisää tällaisia päiviä, sillä olen varma että niitä on vielä paljon tulossa! Viikonlopuista alkaa muodostua hyvin tarpeellisia hauskanpito ja lepohetkiä nyt kun kurssit ovat lähteneet kunnolla liikkeelle. Olen varmaan ainoa koko HUSTEP:issa jolla on koulua joka päivä kuuteen, siinä mielessä olen valinnut kurssini huonosti… Saattaa olla että jossain vaiheessa iskee jonkinasteinen tympääntyminen koululla hengailuun, mutta onneksi ainakin toistaiseksi vapaatuntien vietto International Student Centerin tietokonehuoneen työpöytien ääressä on ihan hauskaa (=moni muukin istuu siellä eli osaksi aika kuluu jutteluun) ja myös hyödyllistä (saan suurimmanosan läksyistäni tehtyä koululla).

Cosplayta Sapporossa

21. lokakuuta, sunnuntai

Ensimmäinen kosketus Sapporon cosplay-elämään. Tapahtuma järjestettiin mukavan pyöräilymatkan (n. 3 km) päässä kampukselta, joten suuntasimme Shosuken kanssa kohti tapahtumapaikkaa viileässä 12 asteen lämpötilassa 12 aikaan päivällä. Tapahtumapaikkana toimi isohko, noin puolet kokonaisesta pienehkön ostoskeskuksen kerroksesta. Kyllä, luitte oikein, kyseisessä rakennuksessa siis ihan todella oli normaaleja vaatekauppoja ym, tosin ylempää löytyi myös manga- ja animeliike sekä pelihalli. Tilaa on vaikea kuvata, mutta ehkä kuva auttaa:

Myös muunlaisia taustoja löytyi (lähinnä valkoista seinää ja jotain jänniä msutavalkoisia porttisysteemejä), mutta hoksasin kuvata vain "keskusaluetta" laajemmin paikkana. Tapahtuma toimi seuraavasti: sisäänkäynnillä maksettiin pääsymaksu, cosplayaajilta 1500 jeniä (n. 15 e) ja ei-coplayjaavilta 2000 jeniä (n. 20 e). Tämän jälkeen cosplayaajat suuntaavat pienten vedettävien lentolaukkujensa kanssa pukuhuoneisiin, jossa asut puetaan päälle ja joko meikataan kokonaan tai vain viimeistellään meikki (itse lisäsin pukkarissa vain tekoripset, mutta en ollut onneksi ainoa joka tuli paikalle cosplay-meikit naamassa). Pukuhuone tarkoittaa tässä yhteydessä vain siis rajattua ja näkösuojattua tilaa kummallekin sukupuolelle, huoneessa ei ollut mitään Suomen tapahtumista usein löytyviä mukavuuksia kuten peilejä tai hätä-pakkausta josta voisi lainata hakaneuloja, hiuslakkaa tms. (Pukuhuoneessa ei ilmeisesti olisi saanut käyttää hiuslakkaa, mutta en kyllä nähnyt mitään muutakaan paikkaa missä sitä käyttää... Nyt oli onneksi peruukki johon ei paljoa lakkaa tarvinnut, mutta tulevaisuudessa tämä voi olla ongelma). Vaatteiden vaihdon jälkeen vietiin matkalaukut osaksi siistiä, vartioimatonta jonoa (eli kaikki pitävät arvotavat mukanaan, vaikka uskonkin että tällaisissa tilaisuuksissa varkauksien todennäköisyys on ehkä 2%).

Varsinaisen kuvaustilan lisäksi pääsymaksun maksaneet saivat vapaasti käydä alempien kerrosken manga/anime kaupassa, pelihallissa ja katolla. Kävimmekin pelihallissa ottamassa purikura-kuvan. (Purikura on täällä japanissa erityisesti tyttöjen suosiossa oleva valokuva-automaatti. Vähän sellainen kuin ne millä Suomessakin pystyy joissain paikoissa ottamaan itsestään passikuvan. Täkäläisessä purikurassa tosin kone automaattisesti muokkaa kuvia niin, että ihmisten iho näyttää virheettömältä ja silmät todella isoilta. Lisäksi kuvia saa ottamisen jälkeen koristella digitaalisella näytöllä erilaisilla leimoilla ja teksteillä ennen varsinaista pienten kuvien printtausta).

Kuten cosplayta harrastavat voivat jo tilasta ottamieni kuvien perusteella päätellä, tämä tapahtuma oli oikein erityisesti photoshoot-tyylinen. Eli suomeksi porukka tuli paikalle pääasiassa 2-5 hengen ryhmissä kuvaamaan asujaan. Tietty tähän sisältyi myös yleistä hengausta vanhojen tuttujen kanssa, mutta ainakin vielä toistaiseksi tästä ulkopuolisena olisin kyllä ollut melko yksinäinen ilman Shosukea ja takia jotka urheasti lähtivät seurakseni. Toki otin kuvia ja juttelin lyhyesti ihmisten kanssa ja vaihdoin cosplay-käyntikortteja, mutta luonnollisesti varsinainen tutustuminen vie aikaa. Huvittavana huomautuksena käymistäni keskusteluista, minulta kysyttiin varmaan kolmesti "ハーフですか" eli olenko puoliksi japanilainen ja puoliksi ulkomaalainen. En tiedä mistä tämä nyt sitten johtui, pituudestani vai kenties kohtalaisen korostuksettomasta (joskin köyhästä) japanistani, vai vain siitä että ulkomaalainen cosplayaamassa Sapporolaisessa tapahtumassa on ajatuksena varmasti hyvin ihmeellinen paikallisille.

Tapahtuma-aika oli klo 12:sta aina ilta kahdeksaan, ja porukkaa tuli ja meni omaan tahtiinsa. Itse väsyin jo viiden aikoihin, mutta aika moni saapui paikalle vasta neljän maissa. Kaikkiaan kävijämäärää on siis vaikea arvioida, mutta veikkaisin että liikutaan 200-300 ihmisen tienoilla.Tosin olen huono arvioimaan ihmismääriä.

Loppuun muutama kuva, niitähän kaikki nyt luonnollisesti haluavat nähdä. Ensin minä ja urheat Shosuke ja Taki.

 Ja sitten muutamia paikallisia cosplayjaajia. Asuista en osaa sanoa varmasti mitään, mutta veikkaisin että nämä ovat kaikki ostopukuja, täällä se kun on oikeasti tehty todella helpoksi ja vaikuttaa yleiseltä.

Kouluelämää

21. lokakuutam sunnuntai

Kävin tänään ensimmäistä kertaa paikallisessa cosplay-tapahtumassa, mutta siitä lisää myöhemmin. On näet ollut jo jonkin aikaa tarkoitus laittaa tännekin kaikkien ihmeteltäväksi nykyinen lukujärjestykseni. Siitä sitten näette aika hyvin miten käytän arkipäiväni. Hyppytunnit kuluvat yleensä läksyjen tekoon, vapaaehtoiseen japanin opiskeluun tai yleiseen oleskeluun International Student Centerin tiloissa.

Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Kellonaika Kanji & Vocabulary Kanji & Vocabulary 08:45 – 10:15 Japanese Grammar Japanese Grammar Japanese Grammar 10:30 – 12:00 Modern Japanese History Japanese communication Japanese communication 13:00 – 14:30 Contemporary Japanese Society Seminaari 14:45 – 16:15 Japanese War History and Memory Roadmap to United Nations with special reference to WHO Suomenkielen tunti (käyn auttamassa ääntämisessä) Japanese Economics Seminaari 16:30 – 18:00

Huomatkaa että tuossa klo 12 - 13 ei siis ole ikinä mitään tunteja. Eli en kuole nälkään perjantaisin ja keskiviikkoisin. Toki tuolloin 12 - 13 on aina melko ruuhkaista, mutta sentään ehtii ihan hyvin käydä syömässä lämpimän lounaan lähimmässä ruokalassa.

Tehopäivä

8. lokakuuta, maanantai

Maanantai oli kansallinen vapaapäivä, ilmeisesti Tokyon olymppialaisten muistoksi järjestettävä liikuntapäivä. Teeman mukaisesti lähdimme Keikain, Sachin, Ryon, Turon ja Pauliinan kanssa reippaina jo yhdeksän aikoihin autolla kohti Sapporon lähistöllä sijaitsevaa vuorta (tarkoituksenamme siis kiivetä huipulle). Vuoren juurella pysähdyimme kysymään tarkempaa tietä vihanneskojua pitäneeltä naiselta, ja saimme maistaa tuoreita päärynöitä teetä ja pähkinöitä. Hassua kyllä, mutta jo noin puolen tunnin ajomatkan päässä Sapporosta tunnelma oli hyvin maalaismainen ja rauhallinen, vaikka vuoren juurella sijaitsevalla parkkipaikalla olikin useita muiden kiipeilijöiden autoja. 

Valmiina kiipeämään!

Reitin alussa sijaitsevalta alttarilta pyydettiin turvallista matkaa.

 Kokemuksena tämä kiipeämisurakka oli jotain sanoinkuvaamattoman hienoa ja unohtumatonta tasaiseen maastoon tottuneelle suomalaiselle. Kiipeäminen tapahtui kapeita ja paikoin todella jyrkkiä polkuja pitkin toisinaan hyvinkin lähellä kohtalokkaita pudotuksia. Jo alun nousu tuntui uskomattomalta ponnistukselta pohjelihaksille, mutta pikku hiljaa kiipeämiseen tottui ja maasto kävi myös vaihtelevammaksi. Kasvillisuus oli todella rehevää ja kaunista, vielä ei juuri näkynyt merkkejä syksyn ruskasta. Vastaantulijoita ja kanssakiipeilijöitä tervehdittiin kohteliaasti, tsempattiin ja kehotettiin olemaan varovaisia. Suuriosa ohitustilanteista oli polun kapeuden vuoksi tehtävä siten, että toinen ryhmä pysähtyi tien sivuun toisten edetessä. Kiipeämässä oli hyvin monenikäistä retkikuntaa, jopa ala-asteikäisen näköisiä lapsia ja varmasti useita reilusti yli viisikymppisiä. Täytyy kunnioittaa japanilaisten kuntoa ja halukkuutta liikuntaan, vaikka toisaalta vuoren maisemat kyllä olivat aivan riittävä palkinto pienelle hikoilulle. Ainakin toistaiseksi vuoristomaisemat jaksavat vielä vetää allekirjoittaneen hyvin hiljaiseksi majesteettisuudellaan. 

Huipulla.

Kiipeämisen jälkeen suuntasimme vatsat kiljuen vuoren juurella sijaitsevalle maatilalle, jossa saattoi ruokailun lisäksi kalastaa ja ratsastaa (itse tosin tyydyimme vain ruokailupuoleen). Grillattu liha, kasvikset ja riisipallot maistuivat todella hyviltä parin tunnin patikoinnin jälkeen. Kun kaikkien mahat oli saatu täytettyä ääriään myöten, oli aika suunnata sunnuntaiseen onsenkylään peseytymään. Tämänkertainen onsen oli paljon sunnuntaina testattua isompi, ja kiipeämisen jälkeen kylpeminen tuntui erityisen taivaalliselta. Kylvyn jälkeen lepoalueella syöty jäätelö kruunasi kaiken. (Kylpylöissä tosiaan on erilliset laajat lepotilat, joissa kaikki kylvystä maksaneet asiakkaat saavat vapaasti oleskella, ruokailla tai vaikka nukkua ilman aikarajoituksia).

Kiipeilijöiden tuokapöytä.

Osa asiakkaista kalasti itse oman ruokansa.

Kylpylän maskottien kanssa.

Okonomiyaki paistumassa (ja valmista okonomiyakia lautasilla)

Päivän huipuksi illalla mentiin vielä Takin luokse kokkaamaan yhdessä okonomiyakia. Okonomiyaki on printeinen japanilainen ruoka, jossa vedestä, jauhoista, kananmunasta ja kaalista tehty taikina paistetaan pannulla yhdessä lihan tai merenelävien kanssa. Valmis lätyskä syödään erityisen kastikkeen, majoneesin, kuivatusta kalasta tehdyn silpun ja merileväsilpun kera. Japanilaiseen tapaan todella herkullista myös tämä ruoka!